Tavataan tästä eteenpäin Blogspotin puolella.

Nyt tulit vahingossa vanhaan blogiini.

Kurkkaapas Bloggeriin, niin pääset katsomaan uusia korujani.

Suurinpiirtein vihaan Vuodatusta. Sen jälkeen kun se myytiin isoon yhtiöön, mikään ei ole ollut hyvin. Mainokset... Suurin ärsytyksen aihe. itselläni tosin on kaiki mahdolliset mainoksen estot, joten en niitä itse näe. Mutta kun muut näkee, niin todellakin häiritsee. Kommenttilaatikko vuotaa ja toisinaan saa poistaa "aika monta" mainosviestiä.

Siksipä olen joku aika sitten perustanut tällaisen. Laitan sinne nämä uudemmat postaukset myös, mutta lopullista muuttoa en vielä tee. Haluaisin tämän blogin historian sinne, mutta kun en osaa. Samoin ulkonäkö pitää saada mieleiseksi, ennen kuin sinne voi kokonaan muuttaa.

Jokunen korukuva vielä, kun olen saanut jotain aikaiseksikin.

Tilatut korvikset piinasta ja makeanvedenhelmistä

Ja samalla kertaa tuli tehtyä toiset, hieman pidemmät, samanlaiset, jotka patinoin ihanan mustiksi.

Sain pyynnön korusta, josta en voinut kieltäytyä. 

Mummon elämään ilmestyi yllättäen 8 vuotias lapsenlapsi. Mummo oli päättänyt antaa tälle tytölle, jota ei ollut vielä kerennyt tapaamaankaan, enkelikorun lahjaksi. Tosin kuitenkin kävi ja mummo ei koskaan korua kerennyt antamaan eikä tyttöä tapaamaan. Onneksi täti muisti mummon toiveen ja toimi nyt välikätenä lahjan tilaajana ja antajana.

Ametistit (vaalea ja tumma) sekä hopea

Hipaisen poskesi nukkaa
lapseni kultainen.
Silitän pörröistä tukkaa
pienen ihmisen.
Enkelin kaiken yötä
untasi vartio.
Kuulethan hiljaisen
helinän tiukujen,
enkelilaulu soi.

Elämän mutkainen polku
odottaa kulkijaa.
Kauneuden salaisuus kerran
sinulle aukeaa.
Päiväin ja vuosien kierron
kanssani lapsonen jaat.
Sylissä hellyyden,
piirissä rakkauden,
suureksi varttua saat.

Hämmentävää!

Kolmet korvakorut, ja yksissä on jopa kaksi kiveä/korvis! Perussettii, mutta hei, kivet on kaivettu hillolaatikoista kuitenkin.

Ekoissa oli ihan tajuttoman kauniit vuorikristallit, ihan kirkkaat, kaunis hionta jne. Niitä ette vain näe, kun ne koristaa jo jonkun muun korvia, mutta samalla periaatteella kuitenkin kuin seuraavatkin.

Hämärä ja hiljaisuus (vihreä)

Vihreä mystinen kvartisi ja hopea

Hämärä ja hiljaisuus (sininen)

Sininen mystinen kvartsi, ametisti ja hopea

Mä olen niin iloinen näistä korviksista, jotka avaavat korujumia.

Ehkä seuraavaksi nähdään jo kahden helmen korvikset?

Täydellinen korujumi on saavuttanut Koruavaruuden. En ole tilanteesta kuitenkaan huolissani, sillä eilen illalla kuului vienoa kainoa kihinää helmilaatikoista, jotka ovat tungettuna makuuhuoneen piirongin laatikoihin. Yöllä puoli yhden aikaan ne aloittivat mokomat kihisemisen... Käskin niiden olla vielä hiljaa ja käänsin kylkeäni.

Yksi syy hiljaisuuteen on hopean hinta. Sellaisillekin, jotka eivät tiedä, mitä hopean hinnalle on tapahtunut reilussa viidessä harrastamassani vuodessa muutama kaavio.

Vuonna 2005, kun aloitin, hopea tuntui kalliilta, mutta sehän oli oikeasti halpaa kuin saippua.

Mitä tapahtui viime vuonna?

(kuvat täältä)

Huomioikaa asteikko.

Ei ihan aina naurata, kun hopeatilausta tekee. Eikä naurata, kun jotain menee pieleen. Tai joutuu korjaamaan.

Mutta eiköhän se koruilo sieltä vielä tule, kunhan joulua edeltäneestä ähkystä toivutaan. Sitten on ihan sama mitä tarvikeet maksavat.

Jottei ihan valitukseksi mene, niin kuva siitä, mitä edellisen postauksen kauluriin ostetusta varakerästä tuli. Pojalle pipo.

Menekki 1 kerä Novita Puroa (Usva). Puikot 4.

Helmiloma alkaa olla lopuillaan, mutta tavoite, eli etätehtävät ei ole vieläkään valmiit. Voisiko syynä olla oheistekeminen, mitä kädellinen ihminen kyllä keksii.

Kolmisen kuukautta olen haaveillut tuubista, sovitellut kaupoissa löytämättä sopivaa, lankojakin ole katsellut, mutten saanut ostettua. Sitten se iski: Pakkoneuloosi. Tauti, joka vaatii langat heti. Töiden jälkeen oli auki enää marketit, joten markettilangalla mennään, ja uskoisin, että tähän buumiin se riittää oikeen mainiosti. Olisihan niitä kaikkia ihania villa-silkki-alpakka jne lankoja, mutta jos tarve on sillä sekunnilla, ei tilaamaan ehdi.

Väritys (jos nyt musta-valko-harmaata voi väriksi kutsua) lähti kengistä ja käsilaukusta.

Lankana Novitan Puro, sävy Usva. Silmukoita 200, neuloin 3 oikeen 2 nurin ja muutaman kavennuksen tein matkalla, että istuu hartianlämmittimenä paremmin. Menekki 3x50 grammaa. Aikaa neulomiseen meni pari iltaa, 6 langan päättelyyn 3 päivää.

Sitten hienoja itse itsestäni otettuja kuvia:

Huivia voi käyttää kaksinkerroin tai yksinkerroin huppumaisena tai hartianlämmittimenä. Sen verran kuuma tuli kuvatessa, ettei kaikkia mahdollisuuksia tullut kuvattua.

(tukka on kamalassa kunnossa, mutta siihen asiaan tulee korjaus keskiviikkona)

Mä taidankin ottaa tästä lähtien aina päivän asun. Työpäivinäkin olisi mielenkiintoista katsoa farkkuja ja valkoista takkia päivästä toiseen, vai mitä? Juu, ei ole tämä itsensä kuvaaminen mun juttu.

Minulle korujen vuosi 2010 on ollut mielenkiintoinen ja antoisa. Vaikka välillä minusta on tuntunut, ettei päässäni ole ainuttakaan ideaa, tai en osaa mitään ja kaikki menee pieleen, tai olen tuntenut olevan mahdottomassa koruähkyssä, tai kun kaikki tarvikkeet on tuntuneet yököttäville ja ovat olleet viittä vaille lähdössä myyntiin, tai kun on tuntunut, että olen niiiiiiiin kyllästynyt, niin kaiken kaikkiaan olen reilusti plussalla koruilun kanssa. Olen saanut uusia ystäviä ja tuttavia, olen saanut sähköpostiin ja kasvotusten niin hyvää palautetta, että välillä ihan nolottaa. Olen oppinut paljon uutta ja iloinnut onnistumisista. Olen viettänyt helmien ja hopean kanssa monta terapeuttista hetkeä. Iloinnut siitä, kun yllättäen koru näyttääkin sille miltä pitikin tai parhaassa tapauksessa jopa paremmalle. Monta mukavaa postihetkeäkin on koettu, kun uusia tarvikkeita on kolahtanut postilaatikkoon ja on saanut kaikki ihanuudet käsiin ja mielihyväkeskus on hyrissyt.

Marraskuussa minulla alkoi 6. vuosi helmien ja hopean parissa. Enpä olisi silloin vuonna 2005 uskonut, kun ensimmäisen avaimenperän tein peyote-pistolla, mihin kaikki johtaa. Miten ne viisi siemenhelmipussia vähitellen lisääntyvät erilaisiksi helmiksi, tarvikkeiksi, hopeaksi, työkaluiksi... Mitä kaikkea saisin kokea...

Vuosi 2010 on ollut kohdallani hopeinen. En voi sanoa oppineeni hopeankäsittelystä paljon, mutta voin hyvällä omalla tunnolla sanoa oppineeni jotain, voin sanoa aloittavani tutustumaan tähän mahdottoman mielenkiintoiseen materiaaliin enemmän, ja mitä enemmän siihen tutustuu, sitä jännemmäksi ja haasteellisemmaksi hopean kanssa puuhailu koko ajan käy.

Muutama korukuva vuodelta 2010, joista itse tykkään eniten, tai joiden kanssa olen kokenut paljon onnistumisen iloa.

Alma, maaliskuussa 2010. Ihana koru, josta mä nyt vaan tykkään.

Nimetön koru, joka syntyi omaan käyttöön toukokuussa 2010. Kälyn häiden jälkeen olen pitänyt tätä rannekorua ja sarjaan kuuluvia korvakoruja ihan mahdottoman paljon. Voi sanoa, että tämä sopii vaatteen kuin vaatteen kanssa ja tilanteeseen kuin tilanteeseen.

Kuten kaikki varmaan ovat kuulleet ja huomanneet, hopean hinta on noussut ihan mahdottomaksi tänä vuonna. Hopeasijoituksien arvo on noussut vuodessa 74% ja se tulee näkymään varsinkin ensi vuoden puolella valmiiden korujen hinnoissa. Vanhat hopeavarastot on käytetty ja uutta pitäisi ostaa. Kirpaisee jo nyt.

Nämä Square-korviket on tehty jäännöshopeasta, eli siitä silpusta, jota korujen tekemisessä syntyy. Kierrätystä parhaimmillaan. Olen itse pitänyt näitä korviksia ihan "liikaa", mutta kun nämä on niin kätevät ja kivat ja ihanat. Samantyylisiä neliön- ja ympyränmuotoisia olen tehnyt jo muutamat koristamaan ihmisten korvia. Ja todennäköisesti lisää on tulossa.

Heinä-elokuussa 2010 koin tummien makeanvedenhelmien buumin. Ja mikäs siinä, minäkin rakastan niitä, samoin kuin silkkiin solmimista. Lisäksi vielä käsinpunottua papu-ketjua. Klassista modernilla ripauksella. Toimii ja uppoaa ainakin minuun.

Kivenistutus oli pop syksyllä 2010. Kokeiluversio II. Mä tykkään. Harmi, että omaan sormeen tämä on liian iso.

Ihan pakko ottaa viimeiseksi tämä Helistin-sormus, vaikka viidellä kuvalla ajattelinkin selviäväni. Tämä on jäänyt omaan käyttöön, ja käyttöä on ollut paljon.

Olipa mahdottoman vaikea urakka saada tiivistetysti vuosi pakettiin. Aluksi mulla oli kovan karsinnan jälkeen 10 kuvaa, mutta niistä sitten raakalla kädellä naputtelin osan pois.

Toivotan kaikille helmeilijöille ja muille lukijoilleni idearikasta ja onnellista uutta vuotta. Kiitokset kuluneesta vuodesta. "Nähdään!"

Ikkunasta katselee
pieni piltti rukka.
Ikkunahan ilmaantuu
jäinen kultakukka.

Lapsi katsoo kaihoten
katsoo ikkunalla.
Hiihtää jouluenkeli
hiljaa kuutamolla.

Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2011!

Helmet on pakattu kaappiin ja aloitan rauhoittumisen Jouluun. Iloista Joulun aikaa kaikille, tapaamme viimeistään ensi vuonna.

p.s. Kakkuvuokaa voi käyttää joulukoristeiden jäädyttämiseen. Kivoja koristeita, joilla ei ole säilytysongelmaa.