ÄHH-projetin johdosta tulee kaiveltua helmilaatikkoja pohjiaan myöten. Jokainen helmeilijät tietää sen tunteen, kun jotain on saatava. Nyt heti! Ja mielellään jo eilen! Siis mähän tarvisin just tuollaista iiiiiihanaa ja just tänään. Kun helmi viimein saapuu, sitä ihaillaan ja millään ei raaskikaan käyttää, kun tuli ostettua liian vähän. Entäs jos se parempi idea vielä tulee? Ja sitten mulla ei taaskaan ole näitä? Aikansa hiplattuaan helmeiljiä laittaa ihanuuden laatikkoon. Kaivaa sen välillä esille... Joo, on se hieno. Kun alkuhuuma on ohi, osa helmeilijäistä saa aikaan jotain upeaa, osa ihmettelee edelleen, mitähän noista tekisi tai pahimmassa tapauksessa: ei noista kyllä voi tehdä yhtään mitään, ja työntää takaisin laatikkoon. Aikaa kuluu. Tarvike unohtuu... Sen päälle alkaa kasaantua muita tavaroita. Viisas helmeilijä joko käyttää sen pois tai myy jollekin toiselle höpsähtäneelle. Hamsteriluonne laittaa takaisin laatikkoon, kyllä aika tavaran kaupitsee.

Parisen vuotta sitten oli hittinä balihopeiset oikeen krumeluuriset osat. Joku keksi tilata hopeisia kehyshelmiä ja sitten kävi niin, että varmaan aika moni muukin tilasi niitä. Pakkohan niitä oli saada. Ilman ei voinut elää. Osa käyttikin kehyshelmiään loistokkaasti, mutta minä en pusseineni keksinyt mitään. Monta kertaa kaivoin esille, tein korun ja purin. Eih! Ne ei suostuneet koruiksi asti. Parisen vuotta olen kaivanut sinäänsä ihan kauniit kehykset esille ja miettinyt mitä kummaa niistä tekisi, mutta suurimman osan aikaa ne ovat vain maanneet laatikossa ihan hissukseen.

Tummanvihreät, melkeen mustat makeanvedenhelmetkin ovat ilahduttaneet minua jo toista vuotta. Nyt oli niiden aika.

Havujen tanssi

Korussa lukko ja kehyshelmi tulevat kaulan molemmin puolin.

Tänään ei syntynyt ainuttakaan korua. Energia käytettiin talon siivoukseen. Tosin siitä ei lapsiperheessä pitkäksi aikaa iloa riitä, mutta tulipahan siivottua.

peeäs. Kehyshelmiä on vielä ja ihan useampia kappaleita. Riittänee tällä vauhdilla noin 10 vuodeksi.

Uhkaavasti hiipivät nämä juuri postissa saapuneet mystiset kvartsit hillo-laatikkoon. Viime metreillä pelastin ne korviksiksi.

Jossain...

Ja tällainenkin hely tuli tehtyä:

Hely

Vuorkiristallia, granaatteja ja muutama makeanvedenhelmi hopeahöystöllä.

Tänä vuonna ÄHH-projeti tuo hienon mahdollisuuden aloittaa kerrankin joulumyyjäisvalmistelut hyvissä ajoin. ;)

Pirita työnsi minulle luonnonoikku-keshihelmipussin sanoen, ettei osaa käyttää niitä, kokeile sinä. En minäkään osannut, joten tein niistä ihan peruslinkitetyn rannekorun ÄHH-kampanjan hengessä.

Simpukan sisältä

Eilen en ehtinyt tekemään koruja, joten pitää tänään tehdä kaksi. Mukavaa viikkoa!

Ulkona on tukahduttavan kuuma, joten hetkinen koneen äärellä tehnee terää.

Ensimmäinen on hävytöntä apinointia. Näin hienon rannekorun Swarovski-liikkeen ikkunassa, mutta koska hintaa oli minulle liikaa, päästin tehdä oman version aiheesta. En itseasiassa muista millainen se alkuperäinen oli, hienolta ja kimaltavalta se näytti. Nyt melkeen kuukautta myöhemmin koru on valmis.

Tabac oli minulle uusi väri Swaroissa ja tämä muotokin on kiva. Pitäiskö taas alkaa tykkäilemään enemmän Swaroista? Välissä olevat hopearenkaat on omaa tuotantoa. Lukko puolestaan ostoinen ja komea.

Peikkometsän juhlavalot

En tiedä, esittelisikö tätä toista ollenkaan. On sen verran kamala. Ensimmäinen sormukseni, joka on tehty ilman asianmukaisia välineitä ja siksipä se on hieman persoonallinen ja taiteellinen, jos nätisti sanotaan. Monesti kysytään epäonnistunko koskaan, ja vastaus on todellakin! Roskaa syntyy, varsinkin harjoitteluvaiheessa. Osa koruista jää kesken, vuodeksikin, osa ei valmistu koskaan. Juotokset menivät tässä sormuksessa hyvin, mutta sormuksen tasaiseksi ympyräksi saaminen ilman oikeita työvälineitä onkin sitten se haasteellisempi homma. Ehkä ensi kerralla paremmin.

Päätökseni siitä, että en tilaa uusia nauhoja makeanvedenhelmiä ennen kuin entisistä laatikoista saa kannet kiinni, on lipsunut pahasti. Rangaistukseksi tai ehkä palkinnoksi solmin yön pimeinä tunteina muutaman helminauhan. Jännään kun itse solmimisprosessiin ei kaikkine työvaiheineen enää menee kuin puolisen tuntia, mutta lukon ja riipuksien valitsemiseen saattaa helposti mennä tunti-parikin. :D

Tsaaritar ja Maria Pavlovna -tyyppisiä koruja kysellään paljon. Teinkin myytäviin yhden kauniista hopeanharmaista laadukkaista helmistä.

Olga Fjodorovna

Toinen helminauha kauniista ja pitkään hillotuista ruskeista helmistä. Riipuksena Helmiliinan ihananinen suklaasydän

Aina vierelläni

Ja vielä yksi... Tosin tätä ei ole solmittu silkkiin, vaan tehty vaijeriin. Henkilö oli nähnyt tuttavallaan Maria Pavlovnan ja halusi samantyyppisemmän, mutta rokimman. Lopulta päädyimme tällaiseen.

Jenny

Kuva on otettu sadepäivänä ja sen kyllä huomaa. Riipuksena on Helmiliinan upea rutiilikvartsi. Tämä viimeisin koru oli upea, harmi tuota kuvaa. :(

muokkaus:

ÄHH

Älä hilloa helmiäsi

on edellisessä postauksessa mainitus koru päivässä kampanjan virallinen nimi. Kiitokset idean äidille, eli Nitalle. :)

Jokaisella prinsessalla on oma prinssinsä. Toisinaan prinsessat joutuvat pussailemaan sammakoita, löytääkseen oman prinssinsä. Mutta jos näin söpön sammakon löytää, kaivanneeko enää prinssiä?

Prinsessa-asiantuntijani (neljävee) oli sitä mieltä, että tämä on sellainen koru, jota prinsessat voivat käyttää, olisi kuulemma kelvannut hänellekin, mutta koska koruja on jo "aika monta" tällä kerralla menee myytäviin. Minäkin pidän tästä lasten korusta, kivat värit, tyttömäinen ja pirteä. Tosin, tänään kävi tuttava kylässä, joka olisi halunnut korun, mutta kun oli aiukiselle liian lyhyt. :D

Sammakkoprinssi

Sammakko tulee korussa sivulle. Sammakon edessä on kaksi lehteä, ne ei kovin hyvin kuvasta erotu.

Tälläiset pirtsakkaat pallo-korvikset (ja rannekoru- ja kaulakoru) menivät kälylle. Kaksi helmeä jäi jäljelle, joista sitten syntyivät vielä yhdet Pallot.

Pallot

Ai juu...

Nämä korut aloittavat kampanjan: älä hilloa helmiäsi, vaan tee niistä jotain!

Tyttöjen kanssa tuolla (Facebookissa) puhuimme, että yritämme tehdä korun päivässä kuukauden ajan.  Joka päivä en lupaa postata, siihen ei aika riitä, mutta vähintään 7 korua näette viikon aikana. Todennäköisesti mahdottomia uutuuksia ja uusia tekniikoita ei ainakaan minun sivuilla näy, mutta koruja kuitenkin. :D

Samalla haastan kaikki innokkaat helmi(hamsterit) mukaan. Ajankohdan saa valita itse, jos kesäloma-aika on huono, niin syksylläkin ehtii. Helmet on huomattavasti onnellisempia ja ne tuottavat enemmän iloa (ainakin useammalle ihmiselle) valmiissa koruissa, kuin laatikoissa.

Taannoinen Titanic-kaulakorun ja korvakorujen omistaja kaipasi uusia korviksia. Tehtävänanto kuului näin: Isot 6-7 senttiä halkaisijaltaan olevat hopeset korvarenkaat, siitä runsaasti roikkuvia vuorikristalleja ja koristuksia Titanicin hengessä, Kyllä sä osaat.

Enpä meinannut osata. Ensin teknisiä ongelmia... Korvarenkaiden juottaminen sujui, mutta lievä löysyys vaivasi renkaita. Apu löytyi Helmetistä ja kanssahelmeilijältä. Tästä rohkaistuneena otin homman kertaalleen uusiksi ja vielä toisen renkaan yhdesti ja kappas, minulla oli kaksi tukevaa korvarengasta. Ei nyt niin kauniita kuin olisin toivonut, mutta aivan kelvollisia. Seuraavaksi ongelmaksi meinasi muodostua se, että kun itse käyttää pieniä korvakoruja, niin ei osaa tehdä isoja ja runsaita. Rohkeasti laitoin materiaalia ja pelkäsin, että sitä on jo liikaakin. Mutta ei, kuulemma just hyvät.

Renkaiden halkaisija on 6,5 senttiä ja roikkuvine härpäkkeineen korut ovat noin 9 senttiä pitkät. Ja aika painavatkin. Nämä menee sen verran rohkealle ja näyttävälle naiselle, että varmasti ovat ihan oikeanlaiset hänelle.

Näiden kuvien myötä toivottelen kaikille hauskaa, mutta turvallista juhannusta! Palataan taas ensi viikolla linjoille.

Ihana projekti!

Alussa oli tiedossa vain morsiustytön (2 v) asuste ja se, että halutaan korut sekä morsiamelle, että pukkuiselle morsiustytölle. Morsian oli hakemassa suhteellisen yksinkertaista pukua itselleen, johon sopivaa korua. Korua ehdinkin jo hieman hahmotella, ennen kuin lopullinen puku löytyi. Kovin ;) erilainen, mitä alukperäinen suunnitelma, mutta voin kertoa, että uskomattoman kaunis ja kantajalleen sopiva. Kaunis on kuulkaa se pieni morsiusneitokin. :)

Voi että, minä kuulkaa tiedän salaisuuksia. ;) Ja se tuntuu mukavalle. Yksi morsiuskorujen plussapuolia. Saa nähdä puvun paljon ennen muita. :D

Morsiamelle ilmavaa, ruusukvartsia, vanhaa roosaa, valkoista ja hopeaa. Makeampaa kuin mikään muu...

Hattaramorsian

Pieni morsiustyttönen saa tällaisen korun kaulaansa:

Vaatimuksena oli kaunis, mutta kestävä.

Sinitaivas vaikka katoaa,
vaikka jäähän peittynyt on maa,
mua rakastat, se riittää,
kaiken muun voin unhoittaa.
Päivin öin kun tuntea mä saan,
kätes hellän mutta voimakkaan.
”Huolen ohdakkeet se niittää,
ruusut rakkauden vain kukkaan saa.”

Onnea hääparille!

Prahan helmiä eivät tällä kertaa olleet varsinaiset helmet vaan kaikki se muu. Kaunis kaupunki, siisti, paljon nähtävää, edulliset hinnat jne tekivät siitä todella mukavan matkakohteen. Vielä kun matkaseurana olleet veljen vaimo ja naapurin-Katja olivat iloista ja samanhenkistä porukkaa, lomalta ei voi mitään enää toivoa.

Varsinaisia helmiä en lähtenyt hakemaan, vaan periaatteella: "jos vastaan tulee, niin katsotaan mitä kaupasta löytyy" lähdin liikkeelle. Helmikauppoja tulikin vastaan yksi melkeen hotellin naapurista. Kyseinen pikkuinen kauppa, jossa kaksi naista palvelivat ylpeydellä, eivät suuria helmiuutuuksia minulle tarjonneet. Kaupan valikoima oli pieni (vähemmän, mitä minulla itselläni on helmiä (nolostus)), joten kalliiksi (helmien osalta) matka ei tullut.

Seuraavat sympaattiset käsintehdyt (?) lasiotukset mukaan tarttui

Näistä tulee jossain vaiheessa todennäköisesti lastenkoruja.

Lisäksi kaupunki tarjosi hyvän valikoiman puuhelmiä erilaisina pakkauksina. 4-vuotiaalle tulikin tuliaisena satsi kivoja erivärein ja kuvioin koristeltuja puuhelmiä. Kolme kukka-nauhaa on jo syntynyt. Yhden nimi on kuulemma Kesän tuulia. (ja tässä kohti kuului aikamoinen sponttaani nauru miehen suunnalta).

Omat matkakorut jäivät viime tippaan. Edellisenä iltana tein Helmiliinan pikana toimitetuista ihanista värjätyistä akaateista itselleni seuraavan setin. Muotiväreissä mustien vaatteiden kanssa pidettäväksi. Sormus on Prahasta löydetty. (joka muuten meni jo kerran hukkaan lentokoneessa ja jota sitten pyllisteltiin penkkien välistä ja ei kehdattu kertoa lentoemännille, mitä aarretta sieltä haimmekaan)

Samanlaiset setit syntyivät vihreistä akaateista ja vaaleanpunaista ruuskvartseista matkakavereille.

Helmiliinan Jaana ja Luminukan Elise järjestivät korusuunnittelukilpailun aiheena "Oi ihana toukokuu". Kisat ovat aina sen verran kivoja ja palkinto oli houkutteleva, joten päätin pusertaa korun mukaan kisailemaan.Monesti korut vain syntyvät, tähän piti ihan istua ja suunnitella.

Päätin, että ei mitään kukka-aihetta. Olin pitkään tekemässä perhosta tai pomppivia vesipisaroita, mutta ei. Ei houkutelleet nekään. Eräänä iltana istuin alas paperin kanssa ja pidin aivoriihen. Kirjoitin ylös pitkän listan asioita, mitä toukokuussa tapahtuu, vapusta äitienpäivän kautta koulujen loppumiseen. Luonnon herääminen... Aurinko... Kevätsateen tuoksu...  Pääskyset... Purot... Leipien heittäminen veteen.... Muutamasta syntyi piirroskin. Miten lopulta kävi? Paperille alkoi muodostumaan muunnos jokaisen helmeilijän tuntemasta elämänpuusta. Eih! Kukka! Eiheieiei! Lopulta päädyin siihen ja totesin, että eihän kyseessä ole suinkaan kukka vaan pensas.

Hieman kieputtelua, patinaa pintaan, putsausta, ketjun tekeminen. Lopputulos. Ei hyvä! Suunnitelmassa näyttää paljon paremmalle.  Ajattelin, että jos valkouvaus pelastaisi. Jokainen helmeilijä tietä miten siinä käy. Ei todellakaan näytä, vaan vielä huonommalle. Onneksi kyseessä on leikkimielinen kisa, ja aikataulu ei sallinut uuden tekemistä, päätin laittaa kuvan menemään. Osallistuminen on kivaa.

Tänään alkoi jännitystä olemaan ilmassa. Kisa ratkeaisi. Yllätys oli suuri, kun huomasin miten kävi. Kiitos kaikille äänestäneille! Kiitos kilpasiskoille, kauniita koruja kaikilla!

"Muistoja lapsuudesta... Tuomien kukinta on lupaus kesälomasta. Täällä tuomet aloittavat kukintansa toukokuun viimeisinä päivinä, silloin tiesi, ettei kesälomaan ole enää montakaan päivää."

Purppuratuomi

Hopea, makeanvedenhelmet ja peridootti.

Kyseinen koru matkasi arvontavoittona kohti Lietoa. Toivottavasti uusi omistaja pitää siitä.