Kyselin joskus viime keväänä arvonnan yhteydessä, että millaisia koruja ihmiset haluaisivat minun tekevän. Muutama toivoi näkevänsä kelloja. Aika pian sen jälkeen ostin kellotaulun. Häpeäkseni on tunnustettava, että se on pyörinyt aktiivisten helmien alustalla jo yli puoli vuotta, mutta valmiiksi se ei ole tullut. Itse asiassa, se on luvattu jo kertaalleen äidille, mutta taisipa käydä niin, että äiti ehti ostaa uuden kellon, ennen kuin tämä valmistui. Omakin kello on sanonut sopimuksen irti ja nyt kun kelloa taas tarvisin, päätin, että tuo kellotaulu saa viimein luvan valmistua kokonaiseksi kelloksi.

Ensin hopeista mattoketjua, sitten hopeinen lukko ja sydän sekä prehniittibrioletti hieman tasapainottamaan korua. Tälle kellolle on toisaalta ihan sama kummin päin se ranteessa on, sillä toiselta puolelta se on kello ja toiselta puolelta koru.

Kenelleköhän tämä nyt sitten päätyy? Mitaksi tuli kuin vahingossa sellainen, joka on äitille sopiva, itselle joutuu lyhentämään. Vai olisiko helpompi ostaa uusi kellotaulu, niin ei tarvi tapella?

Melkeen aina korusta tulee esiteltyä vain valmis tuotos, Itse tekoprosessista harvemmin puhuu mitään, ainakaan kuvia ei tule laitettua

Tämä koru sai alkunsa jo ennen joulua, kun serkkulikka tilasi kälylleen korvikset joululahjaksi, joita en joulun tohinassa ehtinyt kuvaamaan. Käly tykästyi tässä posteuksessa näkyviin Beatrix-tyylisiin korviksiinsa niin, että hänen labradoriitista tehdyt korviksensa tarvitsevat kaverin. Toiveissa oli sarjaan sopiva riipus, ehkä isompi kuin korvikset, ehkä saman kokoinen... Ketjun pituuskin oli vielä harkinnassa. Samankokoisiahan saa helposti, mutta se isompi vaati minulta hieman tuumausta.

Varaan yleensä koruille suunnitteluaikaa vähintään viikon, mielellään kaksi. Silloin jää aikaa kypsytellä alitajunnassa korua. Aktiivisessa vaiheessa piirtelen koukeroita paperille, mietin rakennetta, missä järjestyksessä mikäkin kannattaa tehdä, toimiiko se käytännössä jne. Ensimmäiset vinkkuraiset prototyypit syntyvät kuparilangasta. Haen sillä muotoa, miten kannattaa tehdä, paljonko lankaa tarvitaan jne. Harmittavasti sen kuparihäkkyrän nakkasin jo roskiin, joten siitä ette näe kuvaa. Tässä kuvassa yksi piirroksista, 1,5 hopealanka ja muutamia tarvitsemiani pihtejä ja leikkureita.

Loppujen lopuksi käytäntö näyttää paljon sitä, mihin suuntaan koru alkaa muodostumaan. Kannattaako vasaroida, ripustuslenkin paikan jne. Kuva antaa minulle suuntia, mutta se ei ole lopullinen mallipiirustus.

Juotosvaiheessa homma hoidettiin luonnollisesti paloturvallisella alustalla ja paloturvallisessa paikassa. Tämä on vain lavastettu tilanne kuvausta varten.

Juottaessa huomasin, että alunperin keskustaksi suunnittelemani pallot on ihan mahdotonta saada minun taidoillani siististi, joten päädyin valmiiseen kukkakomponenttiin. Reunoille tulevat jämähopeasta sulattamani pallerot vaativat aika monta juotoskertaa, ja sen valitettavasti huomaa... :(

Sitten hapotus, vilaus ja kiillotus kiillotusrummulla.

Sitten olemme edenneet vaiheeseen, jonka kuvat lähetän normaalisti korun tilaajalle sähköpostilla. Tällä kertaa asiaa nopeuttaaksemme laitankin ne tähän. Koru on keskeneräinen ja siihen voidaan tehdä vielä paljon muutoksia.

Ensin kuva riipuksesta

Päädyin ainakin aluksi laittamaan riipuksen noin päin. Ratkaistavia kysymyksiä riipuksessa:

1. Kummin päin? Noin vai pystysuuntaan?

2. Lisätäänkö riipukseen jotain? Labradoriitteja lisää? Kaarien sisäpuolelle hopeakiemuroita?

3. Ketjun pituus ja laatu? Ohuempaa/paksumpaa?

4. Ketjun koristelu? Laitetaanko välille labradoriittihelmiä enemmän?

Vai vaihtoehto b) tehdään sittenkin se pienempi riipus, samankokoinen kuin korviksissa?

Kaverukset vierekkäin, että näkee kokoeron. Isompi on 3,2x2,4 cm (+riippuvat kivet). Pienempi 1,7x1,3 (+riippuvat kivet, jotka siis kuvasta vielä puuttuvat kokonaan). Kuvassa näkyy jotain ruskeaa töhnää, joka ei kyllä paljaalla silmällä ainakaan erotu.

Mitä mieltä on korun tuleva omistaja? Luonnollisesti kommenttiloodassa muutkin saavat sanoa painavia mielipiteitään, joita ei kyllä ehkä oteta huomioon. ;)

Tammikuun siivouspäivänä myin helmiä, jotka eivät puhutelleet minua. Tämän korun hopeinen helminappi oli kuvattuna ja hetken myynnissäkin, kun päätin napata sen takaisin. Tuostahan saa vielä vaikka mitä. :D Skrymppasin ja jätin sen tuollaiseksi rumanpatinoituneeksi. Kivet olivat myös läjässä ja valmiina kuvaan ja myyntiin kivisekoituksena, nappasin nekin takaisin. Läjässä oli eri akaatteja, erilaisia jaspiksia ja akvamariinia, sitä kököintä laatua.

Tääsä kuvassa hopeanappi (numero 4) ennen käsittelyä:

Arkeologiaa

Tämä tynnyriketju on ollut valmiina jo varmaan puoli vuotta odottaen lukkoa ja sopivaa helmeä. Karneolikuutio toiminee.

Tässä kuvassa tynnyriketju näkyy paremmin:

Ja tässäkään akaattikorussa ei ollut lukkoa. Nyt on.

Tämä pieni vaatimaton hylly löytyi syksyllä pienestä sisustuskaupasta. Hylly on vanha, mutta uudistettu ja se lähtikin heti mukaani. Eteiseen se ruuvattiin, mutta se ei oikeen sopinut vanhaan ja kulahtaneeseen tyyliin. Sehän tarkoittaa sitä, että pitää tehdä remonttia.

Seinät maalattiin ja lattia vaihdettiin uuteen. Tuulikaappiin teetettiin uusi kaluste.

Seinälle kiipesi punainen unikko-sisustustarra ja virkatut korit kiipesivät säilytyskoreiksi kaapin päälle.

Matto aiheutti ongelmia. Lapsiperheissä eteisen maton on oltava käytännöllinen, sellainen jonka voi tarvittaessa nakata omaan pyykkikoneeseen. Käytännöllinen on kauppojen valikoimissa synonyymi rumalle, ainakin siinä hintaluokassa, jota minä olin valmis maksamaan. Pitää siis tehdä itse. Mutta enhän mä osaa...

Virkatessani aiemmin esiteltyjä säilytyskoreja alkoi idea hahmottumaan. Mä virkkaan maton! Ohjettahan ei tietysti löytynyt mistään. :( Mieleinen malli ja idea löytyi Virkkuukoukussa -blogista, jossa on Minna Kokon virkkaamia kauniita mattoja. Päätin kokeilla ilman ohjetta. Valkoinen matto olisi ihana, mutta käytännöllinen se ei ole eteisessä. Kaikki vaaleat värit hylkäsin heti. Ruskea ja musta olivat pitkään listoilla, mutta onhan ne nyt tavattoman tylsiä! Petrooli ja turkoosi puuttuivat kuteen värikartalta... Hmmmm... Mies tykkää punaisesta väristä ja seinällä tökötti punainen unikko...

Maton halkaisija 130 cm. Langan menekki 4 kiloa. Muutamaan kertaan tuli purettua ja ihmeteltyä, mutta ihmeesti hermot kestivät. Kädet 4 päivän työn jälkeen melkeen nahattomat.

uudet pyöröpihdit. :)

Hommasin itselleni joululahjaksi uudet pyöröpihdit. Knipexit. Kyllä nyt on hyvä pyöräytellä lenkkejä. Enää ei tule rakkoa käteen ja vanhoihin pihteihin oli kaivautunut jo urakin. Jos synttärilahjaksi ostaisi viimein Lindströmin sivuleikkurit.

Tilauskoru. Pienelle aikuiselle, jolle kaupan valikoimassa olevat ovat ihan liian pitkiä. Tämän pituus on noin 35cm.

Eipä mulla ihmeellisempiä.

Eihän tää nyt kummoinen ole, mutta eka sellainen tälle vuodelle, josta tuli "se olo". Silmiin nousee palo, vesi herahtaa kielelle, kädet hikoavat, syke nousee, ajatus jankkaa samassa ja odottaa vaan iltaa, että talossa desibelit laskevat ja saa keskittyä.

Koru syntyi tarpeesta. Jotain itselle ankeaa valkoista työtakkia koristamaan, sillä ensi kuun alusta teen pikkuhiljaa paluuta oikeisiin töihin äitiys- ja hoitovapaan jälkeen. Onneksi aluksi vain muutaman päivän viikossa, että ihan varmasti koruilemaankin vielä ehtii.  Koru vaatii joko patinan pintaan tai sitten koko homma menee uusiksi, sillä väriä pitää olla, että erottuu. Harkitsen yön tai kaksi ja jos päädyn tekemään uuden, tämä menee myytäviin.

Hilma

Olemme tehneet pientä remonttia ja helmet ovat saaneet pölyyntyä ihan rauhassa. Eteinen ja tuulikaappi ovat saaneet uuden ilmeen. Seinät on maalattu, lattiat laitettu, uutta kalustetta on tulossa jne. Nyt on pienenpien sisustusjuttujen aika.

Onkohan jokaisella naisella samankaltainen himo koreihin kuin minulla ja aika monella ystävälläni. Koreja ei voi koskaan olla liikaa ja niitä voi aina käydä katsomassa kaupoissa, josko joku kiva kori löytyisi... Minäkin etsin uuteen eteiseen koreja, mutta nyt olin niin kranttuna, että en kelpuuttanut valmista kaupasta. Pitää tehdä siis itse, niin saa sellaisen kuin sattuu tulemaan haluaa.

Löysin netistä ohjeen virkattuihin koreihin ja siitä se ajatus sitten lähti. Virkatahan mä en oikeasti osaa, mutta tällainen helppo ohje oli kuin tehty mulle. Tilasin Lilliä ja Ekoa ja koukku viuhumaan. Kude oli aika jäykkää käsitellä ja kädet olivat kovilla, mutta yllätyksekseni kori valmistui yhdessä illassa.

Tein ensin valkoisen korin ohjeen mukaan. Olin ihan tyytyväinen, mun taidoilla ookoo, vaikka pohja on hieman vääränkokoinen. Yön aikana rohkaistuin ja päätin soveltaa ohjetta. Tein punaisen korin Ekosta, joka oli käsille mukavampaa, koska ei ole niin kovaa, mutta lopputulos on tietysti myös vähemmän tukeva. Tässä pohja on hyvä ja muutenkin olen tyytyväinen koriin. Viimeiseksi sitten beige kori taas Lillistä toteutettuna ja nyt uskalsin soveltaa ohjetta kunnolla, joten korikin on oikeen mallikelpoinen ja koostaan huolimatta tukeva. Valkoinen on pienin ja sen halkaisija on 25 cm, beigen taas 30 cm.

Mitähän sitä sitten keksisi?

Niin juu. Siivouspäivä ulottuu myytäviin koruihinkin. Korviksista pieni tarjous...

Sama juttu joka vuosi. Ennen joulua korutehdas käy niin kovalla tohinalla, että kun joulurauha julistetaan ja helmet siivotaan joulun tieltä kaappeihin, samantien iskee korujumi. Se on kestänyt jo monta viikkoa eikä huvittaisi tehdä mitään. Mielessä pyörii vain ajatus siitä, että pistäisi koko roskan kirpputorille myyntiin. Onneksi tunne on tuttu ja tiedän, että ajan kanssa inspiraatio ja helmeilyilokin tulee takaisin. Yleensä se kiilto silmiin palaa entistäkin hullumpana.

Muutama koru on syntynyt kuitenkin. Sellaisia koruja, jotka on luvattu tehdä jo paljon ennen joulua.

Lammen pinnalla koruun kaivattiin mustaa versiota. Onyxia ja spinelliä kera papuketjun. Oikeasti kaunis ja kiiltävä, uskokaa mua!

Ja kambabajaspiksista ranteeseen ihanaa peruskorua.

Jos korujen tekeminen tökkii, kuvaaminen tökkii vielä enemmän. Muitakin kuvia uusista koruista otin, mutta niistä tuli vielä vähemmän julkaisukelpoisia.

Parempia aikoja odotelessa.

Iloista Uutta Vuotta kaikille!

Tämän kuvan myötä Koruavaruus-blogi siirtyy joulun viettoon. Kauppa toimii normaalisti kuitenkin ja sähköpostit luen säännöllisesti. Näemme jälleen välipäivinä tai ensi vuoden puolella.

Jännitys tiivistyy päivä päivältä ja paljon ollaan jouluvalmisteluja tehty. Kuvassa mm. 4-vuotiaan tekemä seimiasetelma, yhdessä pursottamamme "jouluiset" kuviot mm. Tatu ja Patu -kirjojen Aapiskökkö.

Hyvää Joulua kaikille lukijoilleni!

Nyt syttyy valot tuhannet
myös tänne Pohjolaan,
ja taivahalta tähtöset
jo luovat loistettaan.

Taas yli koko maailman
käy tieto verraton:
Jo syntyi Poika Jumalan,
jo Kristus tullut on.

Oi Betlehemin tähtönen,
luo valos päälle maan!
Tuo joulurauha suloinen
myös majaan matalaan.

Nyt avaa ovet sydänten,
ne siitä rauhan saa.
Kas, loiste joulutähtösen
tuo rauhan maailmaan.

Emmy Köhler

Suomeksi: Kullervo

Sain täyttää Helmetin joulukalenterin luukun numero 14. Toivottavasti hopeinen rintaneula kera vuorikristallin auttaisi, että koko Suomeen saataisiin edes himppusen lunta. Musiikkiviitteenä Tulkoon Joulu, joka taas tänä jouluna on soinut päässäni. Minun jouluni on perinteinen. Sekoitus tonttuja ja enkeleitä, lumihiutaleita, kimalletta, tähden tuiketta, satua ja taikaa, salaisuuksia, lahjoja, hyvää ruokaa, mutta myös rauhoittumista, kauneimpia joululauluja, yhdessä oloa.

Jouluun on enää 10 yötä, toivottavasti joulu tulee meille jokaiselle

Täällä voit halutessasi kuunnella koko kappaleen.