Ensi viikonloppuna tämä helmeilijä menee elämänsä ensimmäistä kertaa ihan oikeaan koruoppiin. Jännää. Aiheena on hopeasavi, joka on minulle ihan uusi materiaali. Kurssia odotellessa ja suuria suunnitellessa palasin juurilleni. Kierteisiin linkkeihin, siihen perustekniikkaan, joka on monessa korussa niin käyttökelpoinen.

Pitkien korujen kuvaaminen on monesti erittäin raivostuttavaa. Ikinä ei tahdo saada hyvää kuvaa.

Euforia

Onyxeja ja hopeaketjua, ihan tajuttoman kauniita materiaaleja, mutta eihän tästä sitten saa selvää, miltä se kaulassa näyttää...

Kaulassa taas. Materiaalit ei näytä millekään. Mutta pitkä koru on kyseessä. Tarkoitus on pitää yksinkertaisena ja minulla koru ulottuu melkeen napaan asti.

Ann-Mari

Makeanvedenhelmiä ja hopeaa. Kaunis koru kaulassa, mutta ihan mahdoton kuvattava. :( Onneksi kaveri pelasti tämän jo itselleen, niin mun ei tarvi kuvata sitä uudelleen.

Tämä koru meni Prahanmatka-kaverille ruusukvartsi-rannekorun kaveriksi. Kavereilla on varmasti mukavaa, kun pyytävät korua vienona toiveenaan sellainen ja sellainen, niin koskaan ei tiedä mitä saa. :D Noooh, alkuperäisestä visiosta huolimatta, korun saaja näytti tyytyväiselle.

Jokohan seuraavissa kuvissa vilahtaa hopeasavea?