Mulla on pihinä naisena sellainen ongelma, että jos joku helmi on kallis, en raaskisi käyttää sitä, koska pelkään pilaavani sen. Entäs jos se ei korussa näytäkään hyvälle? Entäs jos menee materiaalia hukkaan?

Tänään kauniina talvipäivänä (kyllä, lunta on muutama sentti ja pakkastakin oli), kun aurinkokin sen verran kurkisti, että sain kuvattuakin koruja, päätin että nyt lähtee! Ihastuttavat ja kalliit ja erittäin kauan hautomani vuorikristallipisarat, joiden leikkaus ja muoto hipoo täydellisyyttä. Taittavat valoa kauniimmin kuin mikään kristalli, ja melkeenpä voittavat timantikin kauneudellaan... Otin varovaisen askeleen ja päätin jättää tilaa kivien kauneudelle. Jotain yksinkertaista, mutta tyylikästä ja näyttävää. Ja ihan mulle itselleni!

Hämärä ja hiljaisuus
1250499.jpg

Kuvauksen kanssa tuli hieman kiire, kun työt painoivat päälle, ja korviskoukutkin jäivät viimeistelemättä.

Ja kun haudottujen helmien osastolle päästiin, otin esille toisenkin kauan haudotun helmen. Ison vuorikristalipallon, halkaisijaltaan noin 2,5 cm, jossa on kaiverrettu lohikäärme. Ja taas varovaisin askelin matkaan... Entäs jos se menee pilalle? Ja siksipä laitoin sen pitkään hopeoituun ketjuun... Kaveriksi tunkeutui väkisellä kimaltava labradoriittipisara, jonka kuorrutin kuitenkin oikealla hopealla. Jos koru menee myyntiin, tarvikkeet hopeaketjun kanssa maksavat kamalasti työhön nähden ja siksipä, vaikka korusta tulikin mielestäni kaunis, en vaihtanut ketjua hopeiseksi. Vai pitäisköhän mun sittenkin?

Lohikäärmeen silmä
1250510.jpg

Labradoriitti välkkyy kauniisti korun hieman heiluessa kaulassa. Välähtää kuin lohikäärmeen silmä...