Tämän kesän nilkkaketjukausi aloitettiin tavallista prameammin ja työläämmin. Tilauksesta Ilmattaren innoittamana pyydettiin nilkkaketjuksi Piinaa, mutta ohkaisempana. Syntyi elämäni ensimmäinen Piina 0,8 millin langasta.

Ketjun punominen oli yllättävän hankalaa verrattuna millisestä langasta tehtyyn. Aloitus sujui hyvin, eikä sen kanssa tarvinnut takuta ollenkaan (tässä vaiheessa tietysti paukutin henkseleitä onnellisena, mutta sepäs kostautui myöhemmin). Veivasin lenkit 2,5 veivillä, vaikka virallisesti veivikoko olisi 2,4. Aina kun silmä vältti tai laskin ketjun kädestäni avatakseni lenkkejä, niistääkseni tenavien nenää, sopiessa heidän riitoja tms ja jatkaessani ketjua huomasin virheen juuri siinä "taukopaikassa". Pääsikö lenkit lievän löysyyden takia liikahtamaan sen verran, että virheitä syntyi? Joka tapauksessa, mun hermoilla ei tätä ketjua toisten tehdä, ainakaan päiväsaikaan. Phjuuh. Nyt se on ohi kuitenkin ja ketju kauniina ja kiiltävänä valmiina. Olen niin onnellinen!

Kun sahasin lenkkejä, ensimmäistä kertaa päivällä, niin että isommat lapset näkivät touhun, meidän 3v prinsessa katsoi pitkään hämmentyneenä touhua. Pitkän hiljaisuuden jälkeen tuumasi:" Onks toi sellainen tyttöjen saha?" Ilmeisesti ihan kamalan paljon en normaalioloissa vastaavia hommia tee.

Kuvausvaiheessa kuopuskin päätti herätä jengiin mukaan, joten tarjoilen ne tällä kertaa(kin) kaamalan huonoina.

Nilkkis-Piina
1808211.jpg

Ja vielä sääskensyömässä jalassa...
1808214.jpg