Niin ihana kuin aurinko onkin, se aiheuttaa harmaita hiuksia pimeässä kuvaamiseen tottuneelle. Samat valotukset ei enää toimikaan, edes sillä kohtuudella, mitä on saanut käyttää koko pitkän talven. Ostin uuden kameran syksyllä, joten auringonvalossa kuvaaminen on ihan uutta ja homma on taas opettelussa.

Ensimmäinen koru syntyi pöydän siivoamisen seurauksena. Vaijerikela oli yhtä rannekorun mittaista pätkää vaille tyhjä. Hopeaspacerit odottivat uutta pussia entisen rikkouduttua, yksi lukko oli jäänyt pöydälle, kun edelliseen rannekoruun valikoituikin toinen ja vuorikristallisydämet tulivat jossain kiitospussissa ja, yllätys-yllätys, eivät olleet löytäneet paikoilleen laatikkoon asti.

Ettei ihan oltaisi kevään ja auringon huumassa, niin käydään mutka Siperiassa.

Angara

Joulun alla minulta toivottiin tällaista.

Yhteystiedot jäivät kiireessä vaihtamatta, mutta laitan tämän myytäviin. Toki jos joku muukin tällaista kaipaa, saa omakseen napata.