Sain Magsilta kivan ketjuohjeen ja päätin heti kokeilla sitä. Kehuipa Mags sen olevan vieläpä kovin helppokin! Kaunis se ainakin oli. Jostain syystä kahden tunnin uurastamisen, purkamisen ja hiusten repimisen jälkeen, olin päässyt sadannen seitsemännentoista kerran kuvaan kolme, katkaissut purkaessani ja taas punoessani useammankin lenkin ja kaikista parasta oli, etten tajunnut sitä vieläkään. Sain aikaan lähinnä mönttiä muistuttavan kasan hopearenkaita. Tyylikästä!

Vauvat oppivat kohdussa jo rentoutumaan tiettyihin rutiineihin. Esim. vaniljateen tuoksu ja tutun tv-sarjan tunnusmusiikki saa vauvan rauhoittumaan ja stressihormonit vähenee. Olenkin ajatellut, että tämä vauva oppii rauhottumaan lähinnä sahaamiseen, tohottamiseen tai siihen, kun teen koruja hiljaisuudessa helmien rapistessa yön pimeinä tunteina. Tämä ketjuviritelmä sai kuitenkin verenpaineeni sen verran koholle (yläpaine varmaan nousi yli 100! ;)), että oli palautettava usko omaan teoriaan korujen tekemisen rauhoittavasta vaikutuksesta ja piti tehdä jotain takuulla onnistuvaa.

Päätin tarttua jämähelmiin. Niihin oikeen kelvollisiin makeanvedenhelmiin, joita joka nauhasta jää muutama käyttämättä ja jotka pyörivät laatikoiden pohjalla ikuisuuden. Tuo hopeaputkikin on pyörinyt aina tuossa laatikossa, saisinkohan senkin käytettyä? Ja tuo kukka vielä mukaan... Muutama granaatti ja vuorikristalli vielä höysteeksi ja rannekoru oli valmis. Ja verenpaine laskenut.

Marketta


Huomasin, että noita tummanpunaisia/viininpunaisia/granaatin punaisia makeanvedenhelmiä oli enemmältikin. Yhdistin loput kera 2 millisten granaattien ja hopeakukan tyypilliseksi, mutta niin toimivaksi lukko eteen -koruksi.

Marketta


Loppujen lopuksi tein niistä samaisista renkaista kuningatarketjua, mutta sitäkin tuli ihan liian lyhyesti. Ei auta kuin tarttua taas sahaan.