Outi ja Anu esittelivät omia ei niin putkeen menneitä koruprojektejaan ja päätin sitten minäkin kaivaa arkistoja... Blogiin päätyy vain riman ylittäneet korut, osa jää alle riman ja joutuvat purkuun ja sitten osa on sellaisia, joita ei kehtaa edes tunnustaa koskaan tehneensäkään. Nämä seuraavat ovat nyt sitten niitä. Tunnustuksia. Ja näitähän riittää, sillä pelkästään hopeajämäpussissa oli seuraavia.

Ensimmäisen puolustuksesksi sanottakoon, että tämä on vuodelta 2007 ja uskoisin, että nyt vastaava tilaustyö sujuisi paremmin. Toiveet kuuluivat näin: hopeinen Daavidin tähti, jossa keskellä sinisiä ja valkoisia helmiä.

Virheet: Juottamaton runko, liian paksu kieputuslanka ja ihan väärt kivivalinnat ja väärässä kohdin. Arvannette ettei tämä projekti koskaan tullut päätökseen vaan nostin kädet pystyyn.

Nämä näyttävät ihan viattomilta tavallisilta hopealenkeiltä. Ovat muuten ihan ensimmäisiä sahauksiani.

Mutta kun valitsee liian ison veivin langan paksuuteen nähden ja veivaa vielä ihan liian löysästi, niin jostain syystä ketju ei pysy kasassa. Arvatkaa kuinka monta metriä lankaa on veivattuna ja sahattuna? Kuvassa siis on murto-osa jäljellä olevista renkaista, ja vain osan olen saanut hyötykäyttöön, kun olen juottanut renkaat kiinni.

Kuningasidea: Punsseloin pojan eskariopeille hopeiset avaimenperät kera jonkun kivan helmikoristeen!

Virheet: Liian ohut hopealevy ja kylmiltään harjoittelematta punsselointia ja kiirekin oli, kun mies syötti lapsille iltapalaa ja monta asiaa oli tekemättä. Ei hyvää päivää!

Hei! Mäpä juotan sellaiset kivat nappikorvikset, joissa on zirkonia!

Hetkeä myöhemmin kuuluu plumps, kun tekeleet katoavat pohjattomaan jämähopeapussiin. Näistä ehkä voisi vielä yrittää pelastaa jotain järkevää, mutta se innostus taisi mennä jo kauan aikaa sitten.

Ja viimeisenä, muttei halvimpana, tuotos hopeasavikurssilta. Suunnitelma: Mä pursotan ruiskusavella hienon filigraanihelmen, johon istutan 4 zirkoniaa.

Lopputulos: MÖNTTI! Joka ei muuten ole oikeasti läheskään näin pyöreä. Muistinko mainita, että 10 grammaa ruiskusavea maksaa noin 20 euroa, ja se meni melkeen kokonaan tähän? Tästä projektista ei kamalasti plussia löydy, mutta jos oikeen hakemalla hakee, niin parilla kurssikaverilla vastaavat eivät pysyneet edes kasassa. Niin ja äidithän kannustavat tunnetusti tyttäriään harrastuksessa ja tietysti tää oli äidin mielestä hieno ja hän voisi haluta tästä korun.  Mä en tiedä, kehtaanko tehdä, koska pitäisi sitä kuitenkin kaulassa julkisesti ja kaikki tietäisivät, että se on mun tekemä. :D

Että ei ole aina helppoa ja kaikkea ei opi heti. Roskaa tulee ja rahaa menee. Mutta eipä silti, näistäkin virheistä ja kokeilun kautta on opittu paljon ja ainakin näin jälkeenpäin iloa riittää...

Haastan mukaan kaikki helmeilijät. Tämä oli oikeastaan aika mukavaa.