Otetaan ongelma-alue. Katsotaan sitä ensin 4-5 vuotta... Harmitellaan, kun siinä paahteisella paikalla ei kasva mikään. Tai kasvaa: voikukkaa ja pari metristä heinää. Seinän ja nerokkaasti kaarevaksi muotoillun pation välinen tila on niin kapea, ettei sitä voi leikata ruohonleikkurilla, vaan joka kerta on otettava erikseen trimmeri esiin. (Eli siis se kasvaa sitä metristä heinää.) Eräänä kesäisenä päivänä saan tarpeekseni ja sanon miehelle, että nyt kaivetaan tuo heinikko pois. Mies kaivaa mullat pois vesisateessa ja minä annan ohjeita sisältä vauvan kanssa. Hyvin menee. Hiekkaa pohjalle. Suodatinkangas. Vähän tästä tulee helposti valmista! (ajattelee rouva sisätiloissa miehen kastuessa vesisateen yltyessä). Neitokainen suostuu nukahtamaan, niin että pääsen minäkin tositoimiin. 100 kiloa valkoista koristesoraa, muutama isompi kivi pihan perältä hienojen kivien jemmasta ja ongelma on ratkaistu! Suunnitelmissa on vielä, josko kokeilisi tuohon mehikasveja tai jonkun ruukussa olevan vihreän kasvin. Katsotaan nyt... Muuuuuuutta eipäs hötkyillä, ehkä ensi kesänä sitten! :D
Lähikuva hienoista kivistä paljastaa yllätyksiä... Mitähän lienee tämäkin kaunis kivi. Ja sitä on iso lohkare!
Ja toinen vielä... Mitähän sammalta(?) lienee graniitin päällä...
Tiedättekös! Täällä paistoi tänään aurinko, kuten kuvista näkee!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.